Tukholma tutuksi, osa 1

Mukavaa saada vieras, jolla on huomattavasti enemmän kokemusta maasta ja kaupungista kuin minulla. Eipä olisi tullut mieleenikään vierailla Riksdagshusetissa, mutta Niinan ehdotuksesta kävimme maanantai-iltana opastetulla kierroksella. Erittäin kiva, että menimme, sillä talo ja sen sisällä tapahtuva toiminta ovat erittäin kiinnostavia.  Hieno ja arvokas rakennus, vanhaa ja uutta arkkitehtuuria ja taidetta, tavallisten ihmisten työpaikka asiankuuluvalla hienoisella pönötyksellä, toisaalta vanhoja ja osaltaan vanhoillisia perinteitä ja toisaalta ajan hermolla olemista.

Tiistaina aamulenkin jälkeen (kumma kyllä, aivan niin kuin Lontoossakin, lenkkiseuraa löytyy yllättävän usein!) lähdimme kaupungille, päivittelimme tätä apinan virkaa, jota myös kuninkaan vahdin viraksi kutsutaan, kiersimme kirpputoreilla ja käveleskelimme kaupungilla.

Ja tottakai, kun Tukholmassa ollaan niin kaupunkipäivät, vapaapäivät kuin koulupäivätkin usein päättyvät kahvilaan, att ha fika.  Gildas Rum Södermalmilla on tähänastisista ehdoton lemppari.

loppu

Eilen oli minun viimeinen seminaarini Tukholman yliopistossa ja kyllähän vaihtojakso ja kielenopiskelu jollain tavalla huipentui, kun pidimme parini kanssa esitelmän ja saimme kaikista osa-alueista pelkkää kiitosta (minun mielestäni vähän turhankin helposti). Onhan se aika uskomatonta löytää itsensä puhumasta luokan edessä ruotsiksi 10 minuutin ajan! Hyvä minä! Koulu on siis loppunut, mutta kesäloman alkaminen on vielä hieman epäselvää, pohdin kuumeisesti, jaksaisinko tehdä kurssin loppuun. Vähän kyllä kutkuttaisi, kun keksin eilen illalla aiheenkin, mistä voisin kirjoittaa.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet ihan siivillä. Luteista huolimatta olen tosissani nauttinut täällä olostani. Toissa viikonloppuna tuli Sanni ja voi kun meillä oli kivaa! Ehdittiin neljän päivän aikana mm. seurata Tough Viking- tapahtumaa Hagaparkissa, shoppailla, koluta kaupungin kauniita katuja ja kujia, syödä jäätelöä, nauttia auringosta, lenkkeillä ja syödä hyvin ja hyvässä seurassa. Saatiin kutsu Marian kämpän lauantai-illan middagille ja sunnuntaina tehtiin dinneriä minun meidän kämpällä.

Vaihtojakso on autamattomasti ohitse, tänään pakkaan kaikki kamat pesukoneen kautta matkalaukkuun, syödään lähtökakkua kämpällä ja huomenna suuntaan kohti kotia. Fiilikset ovat aikalailla kaksijakoiset. Harmittaa, etten hakenut koko lukuvuoden vaihtoon, kevät on mennyt liian nopeasti. Juuri kun kieli sujuu ja kaupunki tuntuu kotoisalta, on lähdettävä. Ihaninta maailmassa on kuitenkin päästä kotiin, kesälomalle, Siikkikselle ja Suomeen mutta samalla 

First world problem

Kyllä, se on just SE. Jokaisen matkalaisen ja soluasujan painajainen: LU-DE, eli lutikka. Maanantaina tulevat myrkyttäjät ja sitä ennen pitäisi pestä kaikki. Ihan kaikki. En meinaa kestää.

Ruotsinkielinen Wikipedia varoittaa vägglössin aiheuttavan psyykkisiä vaivoja. Unettomuus ja stressi ovat yleisiä vaivoja ja monen on vaikea vielä pitkän ajan jälkeenkin uskoa, että lutikat ovat poissa. Haamukutinaakin saattaa ilmetä. Eivät kyllä ole kaukana nämäkään ajatukset.

Onneksi tuli Sanni ja muuta ajateltavaa viikonloppuloman merkeissä ja onneksi Tukholman ystävällisiltä ihmisiltä löytyi huone, jonne majoittautua, mun huone kun ei ole kovin turvallinen. Totisesti toivon, että te aiemmat vieraat ette ole ottaneet ylimääräisiä matkalaisia mukaanne.

Stockholm Stadion

#fromwhereilay 

Kävin eilen juoksemassa 45 minuutin testijuoksun Tukholman olympiastadionilla. Paikka on hieno ja juokseminenkin kulki, mutta juoksijaidentiteettini joutui samalla pienoiseen kriisiin. Radalla juokseminen kun tuntuu jotenkin aika totiselta touhulta. Missä välissä minusta on tullut juoksija, joka vetää maksimiharjoituksia Tukholman olympiastadionilla "oikeiden urheilijoiden" ja Tukholman maratonin juoksukoululaisten seassa?

Minkäs sille mahtaa, jos kiinnostaa

Taisin nuolaista liian aikaisin. Nimittäin löysien viimeisten viikkojen osalta.  Olin ajatellut vain osallistua viimeisen kurssin seminaareihin ja luennoille ja jättää sen sitten Suomeen palaamisen yhteydessä kesken. Nyt en ole kuitenkaan enää ollenkaan niin varma, koska kiusaamiskurssi vaikuttaa aivan todella mielenkiintoiselta. Tulevien tuntien aiheita ovat mm. kiusaamisen eri selitysmallit, normit koulussa ja luokkahuoneilmasto. Tällä hetkellä luen, kirjaa, joka kertoo 4. luokkalaisten "suhdetyöstä" koulussa. Kurssista innostuneena ilmottauduin jo ryhmätyöhön, joka velvoittaa ja työllistää tämän ja ensi viikon ja koska se ei ole mikään pikkujuttu, voipi olla että jaksan painaa koko kurssinkin, jotta saan tästä kaikesta lystistä myös pisteitä.

No can do, sanoisi Ansso, joka lähti tänään takaisin Suomeen. Nyyh. Lopun ajat Tukholmassa ovat siis alkaneet. Kiitos, Ansso, oli ihanaa!

Dag 4 - Kristianstad och Hässleholm

Viimeisenä päivänä tallustelimme hieman Kristianstadin keskustassa ja kävimme kahvilassa syömässä nyrkkiäkin suuremmat marenkit. Kyllä maalla on halpaa, pirtelöstä ja herkusta maksoin 45 kruunua, täällä Tukholmassa olen tyytyväinen jos saan alle 80 kruunun. Kristianstadista siirryimme Hässleholmiin odottelemaan paluujunaa Tukholmaan. Kolme kaupunkikävelypäivää olivat tehneet tehtävänsä ja jaksettiin lähinnä istua puiston penkillä ja nostaa naama kohti lämmittävää aurinkoa. 

Mahtava reissu, kylläpäs tykkäsin!

Dag 3 - Ystad och Simrishamn

Ruotsin eteläisin kärki ja Ystadin kuuluisat hiekkarannat olivat matkamme aivan pakko nähdä- listalla. Sumuisessa säässä rantaa enemmän itseäni ilahduttivat kuitenkin enemmän rantaviivan leikkimökit, ihmisten rantavarastot. Söpöjä kuin irtokarkit kaupan hyllyllä. 

Ystadissa kierreltyämme ja lounastettuamme päätimme jatkaa Simrishamniin kahville. Ihan nolottaa, miten pääkaupunkilaisia meistä on tullut, kun ei mielen vieressäkään käynyt se, että sunnuntaisin kahvilat ovat joko kokonaan suljettuja tai menevät viimeistään neljästä kiinni. Sirmishamnin viehätys onneksi hieman lievensi nälkää ja väsyä ja turhautuneisuutta, kun ruokailu venähti lähes neljättä tuntia.  

Silloin, kun on loma ja varsinkin silloin, kun on nälkä, mennään kauppaan, ostetaan pakastepitsaa ja irtokarkkeja ja syödään niitä sitten hieman rähjäisessä majatalossa sydämen kyllyydestä aina ratkeamispisteeseen asti.